Huipennuksen antia ja ajatuksia vuoden lopulla – työ maakunnissa jatkuu!
Posenttiperiaatteen laajentamisen kärkihankkeella pyritään edistämään taiteen hyvinvointivaikutuksia lisäämällä eri taiteenalojen ja kulttuuripalvelujen tarjontaa ja käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja asiakastyössä. Pitkän tähtäimen tavoite on saada vakiinnutetuksi taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ja hyvinvoinnin seurantaa.
Lue tarkemmin
Prosenttiperiaatteen laajentamisen kärkihankkeet päättyvät vuoden lopulla. Kulttuurisote –kuuden maakunnan kumppanuushanke on yksi näistä vuonna 2018 Taiteen edistämiskeskuksen rahoittamista hankkeista. Hankkeen valtakunnallinen huipennus järjestettiin 9.11. Kuopiossa. Paikan päällä seminaarissa oli toista sataa osallistujaa ja etänä seurasi kolmisenkymmentä. Käydyn keskustelun lisäksi tilaisuuden viestiseinälle nousi paljon tärkeitä näkökulmia kulttuuristen oikeuksien huomioimiseksi. Tässä hankkeen uutiskirjeessä keskitytään seminaaripäivän antiin ja hankkeen myötä nousseisiin jatkokysymyksiin.
Ikäihmisten kulttuurihyvinvointi syntyy yhteistyönä
Seminaarin ensimmäisessä osiossa keskityttiin ikäihmisten parissa ja hyväksi tehtyyn kehittämistyöhön. Ikäihmisten kulttuurihyvinvointi on ollut painoalueena Varsinais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan osahankkeissa. Kulttuurisote-hankkeen päätösseminaarin esityksissä nousi vahvasti esiin, että ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävää taide- ja kulttuuritoimintaa toteutetaan yhteisvoimin.
Kulttuurihyvinvoinnin mahdollistajia ovat muun muassa omaiset, hoitohenkilöstö, ammattitaiteilijat, järjestöt ja vapaaehtoiset. Kulttuurihyvinvointia luo osaltaan myös asumis- ja hoitoympäristöjen esteettisyys ja elämyksellisyys.
Palveluiden lähtökohtana ovat yhä vahvemmin asiakkaan henkilökohtaiset tarpeet. Kaija Virjonen ja Anne Rouhelo Varsinais-Suomesta korostivat, että vanhuspalvelujen tavoitteena tulisi olla yhä selkeämmin asiakkaan kokonaishyvinvointi.
– Palveluiden tuottajilta tulisi edellyttää, että asiakkaan hoito-, palvelu- ja hyvinvointisuunnitelmassa on asiakkaan kanssa yhdessä valitut menetelmät kokonaishyvinvoinnista huolehtimiseen, että suunnitelman todentumista arvioidaan ja että suunnitelmaa päivitetään.
Etelä-Pohjanmaalla on tarkasteltu, miten taide ja kulttuuri voivat torjua kotona asuvienyksinäisyyttä.
– Yksinäisyyttä voidaan ehkäistä lisäämällä ikäihmisille suunnattua, monipuolista ja osallistavaa matalan kynnyksen kulttuuritoimintaa, alueen projektipäällikkö EsaVienamo kiteytti.
Pohjanmaalla on luotu ikäihmisten kulttuuri- ja taidelähtöisten hyvinvointipalveluiden tarjotinmalli. Tarjotin kokoaa yhteen eri tahojen palveluja niin sosiaali- ja terveydenhuollon kuin terveyttä ja hyvinvointia edistävän työn tueksi. Projektipäällikkö Hanna Kleemolan mukaan palveluiden tuotannossa on tärkeää monialainen yhteistyö, palveluiden räätälöitävyys ja asiakkaiden osallisuus.
Pohjois-Savon I&O-muutosagentti Päivi Tikkanen totesi kommenttipuheenvuorossaan, että palveluohjauksella ja neuvontapalveluilla voidaan ohjata ikäihmisiä kulttuuripalveluiden pariin. Kun kulttuuri nivotaan osaksi sote- ja hyte-työtä, tarvitaan Tikkasen mukaan ymmärrystä, tavoitteita, johtajuutta, monitoimijuutta sekä mittareita ja seurantaa.
Miksi kulttuuri tulee olemaan maakunnan tehtävä?
Jokaisella on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin ja niiden hyvää tekeviin vaikutuksiin. Näillä saatesanoilla aloitti puheenvuoronsa projektipäällikkö Kirsi Siltanen Pirkanmaan osatoteutuksesta ja Pirkanmaa2021-maakuntavalmistelusta. Siltasen esityksessä kuulimme selkeitä puoltoja sille, miksi myös uusien maakuntien kannattaa edistää kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta. Voidaan kysyä esimerkiksi sitä, miten kulttuuri ja kulttuurihyvinvointi nähdään maakunnallisena kilpailutekijänä vaikkapa ennaltaehkäisevissä palveluissa, työllistymismahdollisuuksissa tai imago- ja brändityössä. Jos halutaan, mahdollisuudet ovat rajattomat!
Siltanen kuvaili taitavasti kulttuurihyvinvoinnin järjestämisen tasoja. Yksilö- tai yhteisötasolla vaaditaan asian ympärille kyvykkyyttä tunnistaa ja määritellä asiakkaan palvelutarpeet. Palvelun tuottaminen ja palveluympäristö edellyttävät kyvykkyyttä tuottaa ja hankkia kulttuurihyvinvointipalveluja. Järjestämisen tasolla tarvitaan paitsi strategiakirjauksia, suunnitelmia ja hallintopäätöksiä myös palvelukuvauksia ja sopimusohjausta. Sopimusohjaus luo mahdollisuuksia myös laatukriteereille.
Rakenteellinen kehittäminen vaatii niin ikään moniammatillista tukea sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyötä. Siltanen avasi esityksessään myös sitä, millaista kyvykkyyttä ja johtamista tarvitaan erilaisissa kulttuurihyvinvoinnin verkostoissa. Laajemmin tulevaisuuteen katsottaessa voidaan pohtia myös sitä, miten kulttuurihyvinvointi näkyy yhteiskunnallisessa ja poliittisessa vaikuttamisessa; nämäkin vaikuttamisen keinot on otettava käyttöön.
Koulutuksen ja työelämän kehittäminen
Innostavassa puheenvuorossaan Itä-Suomen Hyvinvointivoimalan kehitysjohtaja Eeva Mäkinen peilasi kulttuurihyvinvoinnin haasteita ja mahdollisuuksia koulutuksessa ja työelämässä. Mäkisen mielestä kyse on toimintakulttuurin muutoksesta. – Syntyy uutta, kun rohkeasti yhdistellään eri alojen osaamista. Juurtuminen vaatii taide- ja kulttuuriosaamisen vakiinnuttamisen osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusta, toimintaa ja johtamista. Sama toisinpäin; kulttuurialojen koulutuksiin tulisi liittää elementtejä sosiaali- ja terveysaloilta.
Itä-Suomen Hyvinvointivoimalassa on visualisoitu kansallisesti hyödynnettävät kulttuurihyvinvoinnin portaat, joiden avulla palvelujen tuottajat ja niiden ostajat tai sisältö- ja laatukriteereistä vastaavat ymmärtävät toisiaan. Voimalan esittely
Tulevaisuuden työelämän ja koulutuksen kannalta tärkein on porras neljä, jossa näkyy eri alojen välinen yhteistyö koulutuksessa ja työelämässä. Tällä askelmalla kehitetään uutta osaamista, tulevaisuuden ”hybridisiä” ammatteja sekä työnkuvia ja uudenlaista taide- ja kulttuuriosaamista hyödyntävää kuntouttavaa taidepedagogiikkaa.
Kulttuurihyvinvointipalvelujen integraatio edellyttää monipuolista ymmärrystä eri osapuolien kesken. Tarvitaan muun muassa ymmärrys kulttuurisista oikeuksista sekä taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista sekä niiden käyttömahdollisuuksista hyte- ja sote-työssä. Tarvitaan myös ymmärrystä palvelutuotteiden eroista ja niiden tuottamiseen vaadittavasta ammattitaidosta. Taide- ja kulttuuriväelle on tärkeää ymmärtää sotepuolen työkenttää, palveluja ja rakenteita sekä niiden toteuttamiseen vaadittavaa ammattitaitoa. Kaiken toiminnan kivijalkana tulee olla keskinäinen arvostus.
Osallistava forum-teatteri
Kymenlaaksossa Kulttuurisoten pääpainoalue on päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kulttuurihyvinvoinnin palveluketjun mallintaminen. Hankkeen koordinaattori, teatteri- ja draama-alan toimija Piia Kleimola on yhdessä työparinsa, Kotkan mielenterveys- ja päihdepalvelujen johtaja Heli Kainulaisen kanssa avannut tätä palveluketjua. Työssä on kuultu alan ammattilaisia, tulevia ammattilaisia, eli maakunnan sote-alan opiskelijoita sekä tietenkin itse kohderyhmää. Seminaarissa aihetta käsiteltiin osallistavan, todellisuudella leikittelevän forum-teatterin keinoin.
Forum-teatterikohtaus nostatti keskustelua monien ongelmien taustalla olevasta yksinäisyydestä sekä sen minimoimisen haasteista. Keskusteluissa nousee usein esiin, että taide- ja kulttuurikentän mahdollisuuksista on käytetty vasta murto-osa. Tätä ajatusta tukee lähtökohtaisesti myös Maslow’n tarvehierarkia. Ravinnon, unen, puhtauden ja turvallisuuden jälkeen tulevat elämän osa-alueet, joihin kulttuurihyvinvointi vaikuttaa. Taiteella, kulttuurilla, liikunnalla ja ympäristöllä on suuri merkitys yhteenkuuluvuuden ja ryhmään kuulumisen kokemuksiin. Yhteisen toiminnan ja kokemisen kautta syvenee merkityksellisyyden tunne, itsearvostus ja kunnioituksen saaminen muilta, samoin omien kykyjen laaja-alainen käyttö.
Kommenttipuheenvuorot kuultiin Pohjois-Savon muutosjohtaja Elsa Paroselta ja koulutusvastuualuejohtaja Salla Seppäseltä Savonia-ammattikorkeakoulusta.
Lyhyesti iltapäivästä
Mari Tervaniemi, tutkimusjohtaja Helsingin yliopistosta esitelmöi aiheesta Musiikkia kaikille – miksi? Saimme kuulla musiikin hyödyistä yleisesti ja myös erityisesti esim. aivosairauksien kuntoutumisprosesseissa. Myös päivän toiminnallisissa virkistyshetkissä tukeuduttiin musiikkiin musiikkipedagogi Tiina Riekkisen ja päivän juontaja Laura Puntilan johdolla.
Rahoittajan tervehdyksessä Johanna Vuolasto Taiteen edistämiskeskuksesta avasi kärkihanketta ja ennakoi ministeriön tulevia suosituksia. – Kiitoksiakin kuultiin!
Kulttuurisoten koordinointipäällikkö Mervi Lehmusaho veti hankkeessa tehtyä työtä ja tuloksia yhteen. Lehmusaho nosti keskeisiksi maakunnissa hankkeen lopulla kulttuurihyvinvoinnin osalta varmistettaviksi asioiksi:
- Vastuutaho, yhdyshenkilöt jatkossa
- Verkostot ja ryhmät, joissa kulttuuri ja kulttuurihyvinvointi mukana
- hyte-ryhmät, myös lapsi- ja perhepalvelujen ja ikäihmisten palvelujen kehittäminen
- sote- ja TKI-kehittäminen
- koulutusyhteistyö
- Yhdyspintavalmistelu – vastuut, työnjako, kustannukset
- Vanhusneuvosto, nuorisovaltuusto ja muu kokemustieto
- Vaikuttajaverkostot
Lisäksi:
- Indikaattorivalmistelu: kansalliset minimitietosisällöt alueelliseen ja kuntien hyvinvointikertomuksiin
- Kuntien kulttuuritoimintalain toimenpiteiden toteuttaminen kunnissa & kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmat
- Ministeriön suositusten toimenpiteet kunnissa ja maakunnissa
Myös Pohjois-Savon Lape-muutosagentti Minna Rytkönen piti vaikuttuneen kommenttipuheenvuoron ja kuvasi uudistuvien lapsiperhepalvelujen toimintakenttää.
Päivän päätteeksi PSSHP:n perusterveydenhuollon yksikön ylilääkäri Pekka Puustinen esitti vielä kokoavia kysymyksiä jatkotyölle mm. asiakas- ja palveluohjauksesta, koulutustarpeista ja vastuista sekä käytännön toteutusmahdollisuuksista (ks.kuva 3).
Kulttuurihyvinvoinnin tarve on ilmeinen. Tarvitaan edelleen tekoja, jotta kulttuurihyvinvointi saadaan vakiintuneemmin osaksi arkea ja yhteiskuntaa. Maakunnissa ja paikallistasolla asioissa etenemisen kannalta oleellista on johdon tuki asialle ja ns. asianomistajuus. Keskeistä on kiinnittyminen uudistuviin maakuntiin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteisiin ja toimintoihin. Kansallisuus ja kansainvälisyys antavat rajattomat mahdollisuudet. Hanke päättyy – työ jatkuu!
P.S. Ministerit Saarikko ja Terho julkistivat 17.12.2018 maakunnille ja kunnille suunnatun suosituksen taiteen ja kulttuurin saatavuuden ja saavutettavuuden parantamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa – mukaan lukien terveyden edistäminen. Linkki suositukseen
Merkittävänä tukena tehdylle työlle ja sen juurtumiselle voidaan pitää myös näitä suosituksia.
Tutustu myös:
- Kulttuurisote Innokylässä: (päivitämme tänne myös loppuraportit)
- Kulttuurisoten työtilassa 9.11. seminaarin esitysmateriaalit:
- Alueuudistus.fi/kulttuurihyvinvointi (uutta sisältöä!)
- Tammikuussa #100minuuttiataidetta-kampanja
Lämmin kiitos yhteistyöstä!
Lisätietoja: Koordinointipäällikkö Mervi Lehmusaho, sp. mervi.lehmusaho@pohjois-savo.fi, p. 044-7142656